Uhkaako työ tulla kalastuksen tielle? Moni kalastaja tunnistaa tilanteen, mutta kaikki eivät. Jälkimmäiseen joukkoon lukeutuu Alban, Rapala VMC:n Tuotekehitys- ja Innovaatiopäällikkö. Jo opintoajoistaan lähtien alalla työskennellyt Alban on aina ollut kiinnostunut kalastuksesta, mutta myös sattumalla oli sormensa pelissä. Aloitetaan kuitenkin tärkeimmästä, eli kalojen narraamisesta.
Nappaako kalastus?
Kyllähän se nappaa! Minulle kalastaminen on ollut sekä intohimo että elämäntapa jo pienestä pitäen – ja on edelleen. Jo hydrobiologian opiskelijana tein keikkaa alalla: kirjoitin juttuja kalastuslehtiin, kuvasin videoita ja työskentelin muutamien alan brändien pro-henkilökunnassa. Se oli mainio tapa maksaa asuntolan vuokraa! Olin alkujani suunnitellut työskenteleväni hydrobiologian parissa, mutta elämällä oli muita suunnitelmia.
Miten kalastuksesta tuli päivätyösi?
Opintojeni päätteeksi minulle tarjottiin kolme vaihtoehtoa: suorittaa asevelvollisuus, korvata se siviilipalveluksella tai sitoutua vakituiseen työsuhteeseen. Alkujaan valitsin siviilipalveluksen Afrikassa, jossa olisin auttanut paikallisia. Mutta sattuipa niin, että se oli juuri se vuosi, jolloin hallitus päätti peruutta siviilipalveluksen. Päätin sitten soittaa kaverille ja kysyä, löytyisikö häneltä töitä. Kyllähän niitä löytyi – kalastusvälineliikkeestä. Otin työn vastaan ja samalla polulla ollaan yhä!
Oliko Rapala VMC sinulle jo entuudestaan tuttu?
Tottahan toki – Rapalala oli mukana kuvioissa jo nuoruusvuosinani. Lapsena käytin kaikki synttärirahani Rapalan vaappuihin – pienelle pojalle ne olivat kuin kallisarvoisia aarteita. Myöhemmin, kun toimin kalastusoppaana Afrikassa, huomasin että Rapalalla heitteleminen oli varmin tapa saada kalaa. Me rikoimme jopa useita maailmanennätyksiä niillä uistimilla! Ja onhan Rapala toki ikoninen brändi. Kun minulle tarjottiin työtä Rapala VMC:llä, otin sen innoissani vastaan.
Miten taustasi kalastajana auttaa sinua työssäsi?
Sanoisin, että tuotekehittelyssä työskennellessä on suorastaan välttämätöntä olla kalastaja! Kalastusvälineala on kuin jokainen muukin ala – sillä on omat trendinsä ja lainalaisuutensa. Henkilökohtainen tuntemus lajista auttaa seuraamaan näitä aallonharjoja, ja välillä myös luomaan niitä. Siksi jokaisella kalareissulla mietin, miten voisin hioa välineitäni. Jokainen uusi tilanne tarjoaa uusia tilaisuuksia oppimiselle. Olen onnekkaassa asemassa, sillä olen päässyt kalastamaan yli 40 eri maassa. Oli kyse sitten Tonavan suistoalueesta Romaniassa tai hauenkalastuksesta Sveitsin syvissä alppijärvissä, on minulla asiasta ensikäden tietoa. Ja juuri tuota tietoa tarvitaan, kun kehitetään uusia tuotteita erilaisille alueille!
Mitä ohjeita antaisit alasta haaveileville kalastajille?
Työskentele, työskentele – ja sitten työskentele vielä vähän lisää. Jos haluaa menestyä, täytyy olla muita edellä: täytyy olla ensimmäisenä järvellä ja lähteä viimeisenä, ottaa parhaat kuvat, kirjoittaa koukuttavimmat kalajutut ja napata isoimmat kalat. Nuorille kalastajille voin painottaa koulutuksen tärkeyttä. Diplomit ja päättötodistukset avaavat aina ovia. Kun kärsivällisesti ja johdonmukaisesti tekee töitä, se kyllä palkitaan lopuksi!
